1.4.1993

Haapajärven kihlakunnanoikeuden päätös 13.8.1991

Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä, johon X ja Y ovat yhtyneet, lausunut selvitetyksi, että A oli 9.8.1990 Haapajärvellä kuljettaessaan henkilöautoa kantatie 87:llä 100 kilometrin tuntinopeusrajoitusalueella laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi sekä laiminlyönyt seurata edessään ollutta muuta liikennettä ja sovittaa autonsa nopeuden sellaiseksi, että hän olisi voinut pysäyttää autonsa kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Laiminlyönneistä oli seurannut, että A:n kuljettama auto oli törmännyt hänen edessään samaan suuntaan ajaneen, suuntamerkkiä vasemmalle näyttäneen ja asianmukaisesti kulkusuunnassaan tien keskiviivan oikealle puolelle vasemmalle kääntymistä varten ryhmittyneen ja vastaantulleen liikenteen vuoksi pysähtyneenä olleen X:n ja Y:n tyttären B:n kuljettaman henkilöauton perään, jolloin B:n kuljettama auto oli yhteentörmäyksen johdosta sinkoutunut kulkusuunnassaan tien vasemmalle puolelle ojaan ja törmännyt puuhun.

Yhteentörmäyksen seurauksena B oli saanut aivoruhjeita, rintarangan murtuman ja selkäydinruhjeen, joiden seurauksena hän oli kuollut vielä samana päivänä. Lisäksi A:n kuljettamassa autossa matkustajana ollut henkilö oli saanut aivotärähdyksen sekä kasvoihinsa ja korvalehteensä haavoja, joita vammoja ei voinut pitää vähäisinä. Toinen A:n autossa matkustajana ollut henkilö oli saanut haavan nenäänsä, kipua poskipäähänsä sekä ruhjevamman polveensa, joita vammoja oli pidettävä vähäisinä.

Yhteenajon seurauksena molemmat autot, edellä mainittu puu sekä B:n kuljettamassa autossa olleet nestemäisen typen säiliö ja työtarvikelaatikko olivat vaurioituneet.

Koska kerrottu peräänajo oli tapahtunut hyvissä olosuhteissa ja hyvän näkyvyyden vallitessa ja kun A oli kertonut ajon aikana keskustelleensa autossa matkustajina olleiden henkilöiden kanssa ja huomanneensa edellään pysähtyneenä olleen B:n kuljettaman väriltään punaisen henkilöauton niin myöhään, ettei hän ollut ehtinyt edes jarruttaa ennen törmäystä eikä väistää edessään pysähtyneenä ollutta autoa, kihlakunnanoikeus on katsonut, että A oli piittaamattomuudesta laiminlyönyt seurata edessään ollutta liikennettä ja siten rikkonut tieliikennelain säännöksiä niin, että hänen menettelynsä oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.

Edellä mainituilla perusteilla kihlakunnanoikeus on tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 23 §:n 1 momentin ja 99 §:n sekä rikoslain 21 luvun 9 ja 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä törkeästä liikenteen vaarantamisesta, kuolemantuottamuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 5 kuukaudeksi vankeuteen. Vankeusrangaistus on määrätty ehdolliseksi 13.2.1993 päättyvin koetusajoin. Lisäksi A on määrätty 1.12.1991 päättyvään ajokieltoon.

Vaasan hovioikeuden päätös 13.3.1992

Hovioikeudessa A on, katsoen syyllistyneensä törkeän liikenteen vaarantamisen asemesta ainoastaan liikenteen vaarantamiseen, vaatinut syytteen hylkäämistä enemmälti tai ainakin tuomitun rangaistuksen lieventämistä.

Hovioikeus ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Perustelut

A on heti tapauksen jälkeen kertonut, ettei hän tiennyt, mistä punainen auto tuli hänen eteensä, ja oikeudessa, ettei hän osannut sanoa, miksi hän ei ollut havainnut edessä ollutta punaista autoa. Hän on myös poliisitutkinnassa arvioinut, että "autossa keskustellessamme en ole tarpeeksi seurannut tiellä ollutta liikennettä". Laiminlyödessään siinä määrin seurata muuta liikennettä, ettei ole havainnut edessään ajanutta kihlakunnanoikeuden kertomin tavoin ryhmittynyttä ja pysähtynyttä toista autoa, A on huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelain 3 §:n säännöstä riittävän huolellisuuden ja varovaisuuden noudattamisesta ja hänen menettelynsä on ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.

A on ennen törmäystä ajanut useita kilometrejä sallittua 100 kilometrin tuntinopeutta eikä mikään viittaa siihen, ettei hän tuolloin olisi noudattanut liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Siten ei ole perusteltua päätellä, että kysymys olisi muusta kuin hetkellisestä laiminlyönnistä seurata muuta liikennettä. Tämä laiminlyönti ei osoita A:n suhtautuneen hyväksyvästi tai välinpitämättömästi vakavan vaaran mahdollisuuteen toisen hengelle tai terveydelle niin, että hänen voitaisiin katsoa rikkoneen liikennesääntöjä tahallaan tai piittaamattomuudesta.

Näin ollen A ei ole syyllistynyt törkeään liikenteen vaarantamiseen vaan liikenteen vaarantamiseen.

Lainkohdat

Tieliikennelaki 3 § 1 momentti ja 98 § Rikoslaki 21 luku 9 ja 10 § sekä 7 luku 1 §

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan hänen syykseen luetun rikoksen ja siitä määrätyn rangaistuksen asemesta yksin teoin tehdyistä liikenteen vaarantamisesta, kuolemantuottamuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 100:aan 20 markan suuruiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 2 000 markkaa. Lausunto ajokieltoon määräämisestä poistetaan.